Osa 3
Varhaisia älyjärjestelmiä

Nietzsche sanoi että… no Nietzsche nyt sanoi vaikka mitä. mutta näinkin hän sanoi: itsemurhan ajatus on väkevä lohdutuskeino: sen avulla pääsee monen pahan yön läpi ja se on totta mutta tämä ei ole aloittelijoille jokaiselle on myrkkynsä ja annostus ratkaisee joku kuolee toinen ei voi elää ilman vai sanoisinko kieli poskessa peräti että vahvistuu vain

uusi puhelin kuoli vähän vapun jälkeen kuudes päivä, tai ehkä seitsemäs, en tiedä tai ei nyt kuollut, mutta tyhjeni menetti sielunsa vanhasta tottumuksesta poimin sen edelleen käteeni ja katselen ikoneja hetken kuin eksyneenä joskus klikkaankin jotakin siivoan kertyviä punaisia palloja vastaan ystävälle, katson mitä tuhannet kontaktini puuhaavat mutta eihän se ole sama ei mikään ole toisinaan näen sinun ja uuden miehesi digitaalisia aaveita opettelen hitaasti katsomaan pois opettelen hitaasti löytämään muita viestejä joiden sisältö merkitsisi minulle jotakin milloin uudet mallit julkaistaan? en ole varma kestänkö niin pitkään

kristallipallostani näen miten puolituttu kulttuurihenkilö pohtii kontaktittomuuttaan kun perhe on poissa kissakin nukkuu verannalla sarkasmilla miedosti suojautuen hän ajattelee ääneen että puhuisikohan joku tässä tilanteessa tekoälyn kanssa tekoäly ei ole suosiossa, kulttuurialalla varsinkaan ei oikein minullakaan vaikka alan ammattilainen olenkin en silti koskaan höyrähtänyt

olen alusta asti sanonut olevani joka päivä sekä innoissani että täysin kauhuissani täysin kauhuissani kuin ihminen joka lähestyy Moolokin alttaria nyt ajatellen aivan liian surkea uhrilahja hikoilevissa käsissä en vain usko että saisimme henkeä enää narrattua takaisin lyhtyynsä ei ihmiskunta tee sellaista ei ole koskaan tehnyt

ihmiskunta hyppää kaivoon jos kaveri yllyttää ja me sanomme että kissan tappoi uteliaisuus hold my beer motherfucker

muistatteko golemin? eräs prahalainen rabbi Judah Loew ben Bezalel a/k/a Maharal muovasi savesta ihmishahmon ja erilaisten kabbalististen rituaalien ja salasanojen, kuten jumalan nimen ja pyhien kirjainten avulla

hän herätti mutaukkelin eloon golem muuten on tietenkin hepreaa ja tarkoittaa “raakiletta” ja raakilehan oli kätevä apulainen, kuten raakileet ovat, mutta vailla sielua ja omaa tahtoa ja hyvä niin; vanha Maharal teetti sillä hanttihommia

aamulla hän kirjoitti sen otsaan “emet” joka tarkoittaa totuutta ja illan tullen pyyhki pois ensimmäisen kirjaimen jolloin jäljelle jäi “met” eli kuollut ja golem pysähtyi ei ehkä kaikkein kätevin käyttöliittymä jos minulta tai vastaan tulevalta kognitiotieteilijältä kysyy mutta ajoi ilmeisesti asiansa toki tarinasta on eri versioita jotka eroavat nimenomaan käyttöliittymän suhteen mikä on mielenkiintoista syyttäisin Cerniä aikalinjojen vääristelystä mutta niillä taisi olla vielä hommat vaiheessa 1500-luvulla anyway

kävi tietenkin kuten siinä tahtoo aina käydä yhden sapatin alla rabbi unohti kytkeä rakkineen pois päältä ja tarinan versiosta riippuen – Cern perkele! – Golem kantoi vettä sisään koko sapatin tai hakkasi halkoja yötä päivää ja täytti koko synagogan tai alkoi kasvaa ja voimistua tai muuten vain lähti käsistä versiosta riippuen

ja sitten rabbi joutui pyyhkimään otsasta koko sanan tai poistamaan pergamentin sen kielen alta, tai mikä missäkin versiossa saikaan sen pysähtymään ja sama stoorihan on toistunut Frankensteinin hirviöstä Tronin kautta Ruoholeikkaajaan ja samaa tarinaa me kaikki nyt jännitämme kuinka tässä käy

italialaisella Stefano Bennillä on kirja nimeltä Baol se on 90-luvulla kirjoitettu parodia Berlusconin Italiasta kertoo Baol-velhoista ja siinä maailmassa tapahtuvasta vehkeilystä toisaalta viihdyttävästi, mutta toisaalta se on myös kuin löysähkö käsikirjoitus aikuisten sarjakuvaan vähän kuin Cocco Bill yhdessä kohtaa henkilöt keskustelevat tietokoneista näin:

"- Ennen kuin aloitamme, sanoi Azur, minun täytyy varoittaa sinua. Nämä eivät ole tavallisia tietokoneita. Salaisilla tietokoneilla on kielensä, joka on sopeutettu niiden käyttäjiin, toisin sanoen salaiselle poliisille ja armeijan käyttöön, joten ne ovat salamyhkäisiä, huonomuistisia ja toisinaan voivat vaikuttaa aidosti kusipäisiltä, mutta älä anna niiden pettää itseäsi, ne tietävät kaiken." luin teoksen ensimmäistä kertaa tuoreeltaan 90-luvun lopulla ollessani itse jo tukevasti it-ammattilainen muistan miten tämä huvitti ja ärsytti: Benni ei selvästi tajunnut tietotekniikasta mitään eiväthän tietokoneet toimi sinne päinkään niiden kanssa kommunikaatio etenee loogista ennalta määrättyä uraa kuin raitiovaunu eivät ne ole huonomuistisia saati kusipäisiä

vaan vähänpä tiesin! nyt, muutamaa vuosikymmentä myöhemmin alkaa olla jokaisen arkikokemusta taistella kusipäisen tekoälyn kanssa yrittää maanitella, kiristää ja lahjoa sitä tekemään ohjeiden mukaan mitä tästä opimme? no ainakin kaksi asiaa:

älä koskaan aliarvioi mielikuvituksen voimaa äläkä teknologiaa vaikea muttei mahdoton kuvitella konvergenssi etäisyyksien kasvaessa mittaamattomiksi mielikuvitus on parasta viestintäteknologiaa

hämähäkki nappaa jalkalukon vastustaja hakee vielä siltaa mutta sitten tulee turruttavaa anestesialääkäri ottaa lukua alle tunkee metron sijaan avaruuden yö tip tap tip tap katsomollinen tarantelloja on heräämön ryijy apurahataiteilijan armonäkemys valuu käytävällä jääh-äh-hää höökii palleaan potkittu linoleumia pitkin vilistää näköhäiriöiden pataljoona palmurannan ahneet ravut sakset naksuvat, meri takoo lanteitaan nakkaa vaahdot (kaksi maailman banaaleinta tapahtumaa; siinä sinulle liiketoiminnan puitteet)