Osa 3
Varhaisia älyjärjestelmiä
Kolmas osa kulkee Nietzschestä ja kuolleesta puhelimesta golemiin, Stefano Benniin ja kusipäisiin koneisiin. Se on historiaa teknologisesta mielikuvituksesta ennen kuin siitä tuli arkipäivää.
[video vaihtuu]
Nietzsche sanoi että…
no Nietzsche nyt sanoi vaikka mitä. mutta
näinkin hän sanoi:
itsemurhan ajatus on väkevä lohdutuskeino:
sen avulla pääsee monen pahan yön läpi
ja se on totta
mutta tämä ei ole aloittelijoille
jokaiselle on myrkkynsä
ja annostus ratkaisee
joku kuolee
toinen ei voi elää ilman
vai sanoisinko kieli poskessa peräti
että vahvistuu vain
•••
[video vaihtuu]
uusi puhelin kuoli vähän vapun jälkeen
kuudes päivä, tai ehkä seitsemäs, en tiedä
tai ei nyt kuollut, mutta tyhjeni
menetti sielunsa
vanhasta tottumuksesta poimin
sen edelleen käteeni ja katselen
ikoneja hetken kuin eksyneenä
joskus klikkaankin jotakin
siivoan kertyviä punaisia palloja
vastaan ystävälle, katson
mitä tuhannet kontaktini puuhaavat
mutta eihän se ole sama
ei mikään ole
toisinaan näen sinun ja
uuden miehesi digitaalisia aaveita
opettelen hitaasti katsomaan pois
opettelen hitaasti löytämään
muita viestejä
joiden sisältö
merkitsisi minulle jotakin
milloin
uudet mallit julkaistaan? en
ole varma kestänkö niin pitkään
•••
[video vaihtuu]
kristallipallostani näen miten
puolituttu kulttuurihenkilö pohtii
kontaktittomuuttaan kun perhe on poissa
kissakin nukkuu verannalla
sarkasmilla miedosti suojautuen
hän ajattelee ääneen että
puhuisikohan joku tässä
tilanteessa
tekoälyn kanssa
tekoäly ei ole suosiossa, kulttuurialalla
varsinkaan
ei oikein minullakaan
vaikka alan ammattilainen olenkin
en silti koskaan höyrähtänyt
[video vaihtuu]
olen alusta asti sanonut olevani joka päivä
sekä innoissani että
täysin kauhuissani
täysin kauhuissani
kuin ihminen joka lähestyy
Moolokin alttaria
nyt ajatellen
aivan liian surkea
uhrilahja hikoilevissa käsissä
en vain usko että saisimme henkeä enää
narrattua takaisin lyhtyynsä
ei ihmiskunta tee sellaista
ei ole koskaan tehnyt
[video vaihtuu]
ihmiskunta hyppää kaivoon
jos kaveri yllyttää
ja me sanomme että kissan tappoi uteliaisuus
hold my beer motherfucker
•••
muistatteko golemin?
eräs prahalainen rabbi
Judah Loew ben Bezalel
a/k/a Maharal
muovasi savesta ihmishahmon ja
erilaisten kabbalististen rituaalien
ja salasanojen, kuten jumalan nimen
ja pyhien kirjainten
avulla
[video vaihtuu]
hän herätti mutaukkelin eloon
golem muuten on tietenkin
hepreaa ja tarkoittaa “raakiletta”
ja raakilehan oli kätevä apulainen,
kuten raakileet ovat, mutta
vailla sielua ja omaa tahtoa
ja hyvä niin; vanha Maharal teetti
sillä hanttihommia
[video vaihtuu]
aamulla hän kirjoitti sen otsaan “emet”
joka tarkoittaa totuutta
ja illan tullen pyyhki pois
ensimmäisen kirjaimen
jolloin jäljelle jäi “met” eli kuollut
ja golem pysähtyi
ei ehkä kaikkein kätevin käyttöliittymä
jos minulta tai vastaan tulevalta
kognitiotieteilijältä kysyy
mutta ajoi ilmeisesti asiansa
toki tarinasta on eri versioita
jotka eroavat nimenomaan
käyttöliittymän suhteen
mikä on mielenkiintoista
syyttäisin Cerniä aikalinjojen vääristelystä
mutta niillä taisi olla vielä hommat
vaiheessa 1500-luvulla
anyway
[video vaihtuu]
kävi tietenkin kuten siinä tahtoo aina käydä
yhden sapatin alla rabbi unohti
kytkeä rakkineen pois päältä
ja tarinan versiosta riippuen
– Cern perkele! –
Golem kantoi vettä sisään koko sapatin
tai hakkasi halkoja yötä päivää ja täytti
koko synagogan
tai alkoi kasvaa ja voimistua
tai muuten vain lähti käsistä
versiosta riippuen
[video vaihtuu]
ja sitten rabbi joutui pyyhkimään
otsasta koko sanan
tai poistamaan pergamentin sen
kielen alta, tai mikä missäkin versiossa
saikaan sen pysähtymään
ja sama stoorihan on toistunut
Frankensteinin hirviöstä Tronin kautta Ruoholeikkaajaan
ja samaa tarinaa me kaikki nyt jännitämme
kuinka tässä käy
•••
[video vaihtuu]
italialaisella Stefano Bennillä on kirja
nimeltä Baol
se on 90-luvulla kirjoitettu parodia
Berlusconin Italiasta
kertoo Baol-velhoista ja siinä maailmassa
tapahtuvasta vehkeilystä
toisaalta viihdyttävästi, mutta toisaalta
se on myös kuin löysähkö käsikirjoitus
aikuisten sarjakuvaan
vähän kuin Cocco Bill
yhdessä kohtaa henkilöt keskustelevat
tietokoneista näin:
[video vaihtuu]
"- Ennen kuin aloitamme, sanoi Azur, minun täytyy varoittaa sinua. Nämä eivät ole tavallisia tietokoneita. Salaisilla tietokoneilla on kielensä, joka on sopeutettu niiden käyttäjiin, toisin sanoen salaiselle poliisille ja armeijan käyttöön, joten ne ovat salamyhkäisiä, huonomuistisia ja toisinaan voivat vaikuttaa aidosti kusipäisiltä, mutta älä anna niiden pettää itseäsi, ne tietävät kaiken."
luin teoksen ensimmäistä kertaa tuoreeltaan
90-luvun lopulla
ollessani itse jo tukevasti it-ammattilainen
muistan miten tämä huvitti ja ärsytti:
Benni ei selvästi tajunnut tietotekniikasta mitään
eiväthän tietokoneet toimi sinne päinkään
niiden kanssa kommunikaatio etenee loogista
ennalta määrättyä uraa kuin raitiovaunu
eivät ne ole huonomuistisia
saati kusipäisiä
[video vaihtuu]
vaan vähänpä tiesin!
nyt, muutamaa vuosikymmentä myöhemmin
alkaa olla jokaisen arkikokemusta taistella
kusipäisen tekoälyn kanssa
yrittää maanitella, kiristää ja lahjoa
sitä tekemään
ohjeiden mukaan
mitä tästä opimme?
no ainakin kaksi asiaa:
[video vaihtuu]
älä koskaan aliarvioi mielikuvituksen voimaa
äläkä teknologiaa
vaikea
muttei mahdoton
kuvitella
konvergenssi
etäisyyksien kasvaessa mittaamattomiksi
mielikuvitus on parasta viestintäteknologiaa
•••
[video vaihtuu]
hämähäkki nappaa jalkalukon
vastustaja hakee vielä siltaa mutta
sitten tulee turruttavaa
anestesialääkäri ottaa lukua
alle tunkee metron sijaan
avaruuden yö
tip
tap
tip
tap
katsomollinen tarantelloja on heräämön ryijy
apurahataiteilijan armonäkemys
valuu käytävällä
jääh-äh-hää höökii palleaan potkittu
linoleumia pitkin vilistää
näköhäiriöiden pataljoona
palmurannan ahneet ravut
sakset naksuvat, meri
takoo lanteitaan nakkaa
vaahdot
(kaksi maailman banaaleinta tapahtumaa;
siinä sinulle liiketoiminnan puitteet)
•••
[kuva pimenee]
[Osku Leinonen – soolo, noin 10 minuuttia]