Osa 1
Hermojärjestelmä

meillä on tällaisia teorioita: elämä syntyi abiogeneesin kautta mikä tarkoittaa elämän ohjaamatonta ja tarkoituksetonta itsestäänsyntymistä elottoman aineen alun perin yksinkertaisista yhdisteistä luultavasti ensin syntyi itseään kopioivia ja valikoituvia molekyylijärjestelmiä todennäköisesti yhdistettynä hydrotermisten lähteiden tai märkä-kuiva-ympäristöjen kemiallisiin reaktoreihin täydet todisteet puuttuvat vielä eikä siinä vielä kaikki

olemme juuri löytäneet molekyylin joka osaa kopioida itsensä ja peilikuvansa mutta ei vielä sulje silmukkaa jäämme kurottamaan kohti toistoa jäämme kurottamaan kohti toistoa uusimmat tulokset eivät kaipaa edes lämpöä: elämälle saattoi kelvata myös jäätymätön tasku alkalisessa jäässä oli ulkoinen ympäristö ja energianlähde mikä hyvänsä, virta ei vielä kerro miten järjestyksestä tulee ohje miten merkki alkaa merkitä kurotamme kohti toistoa energia ei ollut ongelma merkitys oli merkitys on ollut ongelma alusta lähtien

valtavana kalkkisuomuna hohtaa kaupungin yllä helsinkiläisten energia en käsitä mitä taajama taas on viestivinään valomeri höperehtii kuin siwankulman pirivieteri

ehkä välkettä osaisi tulkita seepia jonka oma nahka koostuu kahdestasadastatuhannesta elävästä väripisteestä (maestro itse, järjetöntä kyllä, värisokea; animaatioiho ihme sinänsä, mutta resoluutioltaan ensimmäisen iPhonen luokkaa) joillakin mustekalalajeilla on hermokudosta myös lonkeroissaan minkä lisäksi ne ilmeisesti näkevät ihollaan irtihakattu lonkero osaa pyydystää yrittää työntää ruokaa sinne missä suu parhaan käytettävissä olevan tiedon mukaan sijaitsee (kuinka se värisokea olisi? niin taiten matkii ympäristöään! tieteellisiä tosiasioita on joskus vaikea niellä) viinikaapin hurina lakkaa, Helsingin Energia sortuu virhepäätelmään enemmän kuin maksukyvystä kyse on halusta, makaan tuskaisessa sarkofagissani elävää välkettä erehtyy herkästi pitämään sosiaalisuutena niin usein annamme toiminnan käydä sisällöstä kohta ehkä syöksyn pystyyn hoidan asiani siedettävälle tolalle vielä tämänkin kerran lähes kaikki nykyiset pääjalkaiset kuuluvat mustekalojen alaluokkaan joidenkin älykkyyttä ja oppimiskykyä on verrattu matelijoiden tasoon

mutta kuulkaas tätä: maapallo syntyi sellaiset 4,54 miljardia vuotta sitten ja luultavasti hyvin pian sen jälkeen tapahtui törmäys, jossa syntyi kuu sitten pöly laskeutui joitakin vuosia (noin 300 miljoonaa, tarkemmin sanottuna) mikä geoplanetaarisesti vastaa sytkärin välähdystä rautatietunnelissa täältä ikuisuuteen mutta kas, nytpä meillä olikin jo soluja. se on hurja loikka: sulasta planeetasta soluelämään kehitysräjähdys suorastaan sitten tuli hiljaisempaa: kului sellaiset kaksi miljardia vuotta joiden aikana elämä pysyi yksisoluisena ja tumattomana c’est la vie! kunnes tapahtui jotakin joka saattoi olla vielä harvinaisempaa kuin elämä itse: että se onnistui parin miljardin vuoden yrittämisen jälkeen monimutkaistumaan

winners never quit quitters never win käyttökelpoisimmat aforismit tulevat jo kulmikasleukaisilta miehiltä joiden kauluslaatat mainostavat ketsuppia polttaisivat edes tupakkaa hikoilisivat yössä pienuuttaan mutta ei, heidän ainutlaatuinen lahjansa on johtaa

MUTTA: yksi ainoa endosymbioosi yksi solu nieli toisen ja siitä tuli mitokondrio! mikä mahtava, juhlimisen arvoinen tapahtuma! hurraa!

mutta sitten tuli taas pieni lepovaihe niin sanottu “tylsä miljardi” vielä yksi vuosimiljardi vailla varsinaisia tapahtumia miljardi vuotta! pysykää hereillä pysykää mukana emme ole neljässä miljardissa vuodessa päässeet vielä kunnolla edes alkuun you can do it! keep it simple stupid!

iltaa kohti maisemasta sulaa subtropiikkia kotipuolessa vasta vihmoi räntää keittiöön jäi pölyyntymään viinipullo M.CHAPOUTIER suuret kirjaimet käsin sudittu rapautuvaan vallimuuriin pittoreskia ollaan lähteillä

puhelin sirisee voimala hautoo uraanimunaa tietokoneet imevät paikallisjunan sähkönisiä synti kiinnittää ihmiset aikatauluihin, toimistoihin hävittäjät lennähtävät joka tehtävän erikseen kun taas näillä on täällä lakko joka lähtöön ; liike keskeytyy aurinko paahtaa kypsyvät rypäleet henkilökohtaisesti sijoittaisin tänne onnellisuuden harhan

mut sitten, vihdoin runsaat 600 miljoonaa vuotta sitten alkoi tapahtua: saimme viimein monisoluisia eläimiä syntyi selkärankaisia, rantamatalissa sätkivät kalat laskivat mädin mutapohjaan siihen maiti päälle ja sitten yhtäkkiä ryömivät maalle bamalama ding dong kaikkea tätä, jokunen sataa miljoonaa vuotta tätä, ja sitten nisäkkäät, jotka olivat dinosaurusten aikaan pysytelleet, varmaan viisaasti, pikkuruisina huomaamattomina nöyrinä

poissa jaloista alkoivat kasvaa, ja lopulta ilmestyivät kädelliset homo-suku 3 – 2,5 miljoonaa vuotta sitten ja lopulta, kaiken tämän tuskallisen odottelun jälkeen saatiin homo sapiens “viisas ihminen”, joka termi, rehellisesti on jo pitkään kuulostanut lähinnä vittuilulta

ja sitten, joku 100 000 – 30 000 vuotta sitten nykyistä muistuttava symbolinen mieli valtava koneisto ja painajaismaisen hidas

pärstävärkit ojossa puisevassa rännissä viiksijärjestyksessä kuin unkarilaisessa painajaisessa perusmulkkuilua, tärkeilevää minärähäkkää roikumme epäolemisen tilassa toiveikkaina kaivelemme tikulla rantatörmää kokeneimmilla meistä pokka pitää pienessä pöhnässä ei paljon katastrofit paina

kaupunki vain hentoa jääriitettä munankuorelle rakennettu maan luolastoista nousevat kylpylän rennot vedet kaasukuplat liike ravistaa sukusolut pidikkeistään onko määränpäällä enää edes väliä? meistä tuli typeriä kadotimme tuntuman

hiluhilkka tarjoilee muovimukillisen liuotinta kuitissa sanotaan suoraan: Liquor $7.00 We know why you fly mannerlaatat puristavat pallo jo niin ahdistavan pieni mille ne mätinsä laskevat? pessimismille voi rakentaa vain linnoituksia, eikä se pidemmän päälle käy (tuomiopäivän bunkkerit! onnea vaan rikassika)

ainainen uhka tekee ihmisistä yhä epätodennäköisempiä (mutta toisinaan avaruuden halki mönkivä kivi kantaa aminohappoja) biitti vielä hakkaa, lapset nahistelevat, suolissamme ruoka vaeltaa toiveajattelu alkaa olla ainoa realistinen vaihtoehto